Panu

Short form of Latin Urbanus, also associated with obsolete Finnish panu (“fire, flame”).

• IPA^(key): /ˈpɑnu/, [ˈpɑ̝nu]
• Rhymes: -ɑnu
• Syllabification^(key): Pa‧nu

Panu

1. a male given name
   • 1849, trad. / Elias Lönnrot, Kalevala, Rune 48, lines 301–302:

     Tulonen, jumalan luoma,
     Panu, poika Aurinkoisen!

     Fire, creation of God,
     Panu, son of Sun!

   • 1897, Juhani Aho, Panu, WSOY, published 1947, page 15:

     Ja se oli tapahtunut aivan äsken, vuotta ennen kuin kuoli Kontojärven vanha pappi ja hänen sijaansa tuli tämä nykyinen, Martinus Olai eli Martti Olavinpoika nimeltään, jolloin salomaiden tietäjänä oli Korpivaaran kuuluisa Panu.

     And it had happened just prior, a year before the old priest in Kontojärvi died and was replaced by the current one, named Martinus Olai or Martti Olavinpoika, when the famous Panu of Korpivaara was the wise man of the deep forests.

2. a surname transferred from the given name

• puna