yleispuhekieli

Finnish

Etymology

yleis- + puhekieli

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈylei̯sˌpuheˣˌkie̯li/, [ˈyle̞i̯s̠ˌpuɦe̞k̚ˌk̟ie̞̯li]
  • Rhymes: -ieli
  • Syllabification(key): y‧leis‧pu‧he‧kie‧li

Noun

yleispuhekieli

  1. a colloquial language with no or little regional variation

Declension

Inflection of yleispuhekieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative yleispuhekieli yleispuhekielet
genitive yleispuhekielen yleispuhekielten
yleispuhekielien
partitive yleispuhekieltä yleispuhekieliä
illative yleispuhekieleen yleispuhekieliin
singular plural
nominative yleispuhekieli yleispuhekielet
accusative nom. yleispuhekieli yleispuhekielet
gen. yleispuhekielen
genitive yleispuhekielen yleispuhekielten
yleispuhekielien
partitive yleispuhekieltä yleispuhekieliä
inessive yleispuhekielessä yleispuhekielissä
elative yleispuhekielestä yleispuhekielistä
illative yleispuhekieleen yleispuhekieliin
adessive yleispuhekielellä yleispuhekielillä
ablative yleispuhekieleltä yleispuhekieliltä
allative yleispuhekielelle yleispuhekielille
essive yleispuhekielenä yleispuhekielinä
translative yleispuhekieleksi yleispuhekieliksi
instructive yleispuhekielin
abessive yleispuhekielettä yleispuhekielittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yleispuhekieli (type pieni)
first-person singular possessor
singular plural
nominative yleispuhekieleni yleispuhekieleni
accusative nom. yleispuhekieleni yleispuhekieleni
gen. yleispuhekieleni
genitive yleispuhekieleni yleispuhekielteni
yleispuhekielieni
partitive yleispuhekieltäni yleispuhekieliäni
inessive yleispuhekielessäni yleispuhekielissäni
elative yleispuhekielestäni yleispuhekielistäni
illative yleispuhekieleeni yleispuhekieliini
adessive yleispuhekielelläni yleispuhekielilläni
ablative yleispuhekieleltäni yleispuhekieliltäni
allative yleispuhekielelleni yleispuhekielilleni
essive yleispuhekielenäni yleispuhekielinäni
translative yleispuhekielekseni yleispuhekielikseni
instructive
abessive yleispuhekielettäni yleispuhekielittäni
comitative yleispuhekielineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yleispuhekielesi yleispuhekielesi
accusative nom. yleispuhekielesi yleispuhekielesi
gen. yleispuhekielesi
genitive yleispuhekielesi yleispuhekieltesi
yleispuhekieliesi
partitive yleispuhekieltäsi yleispuhekieliäsi
inessive yleispuhekielessäsi yleispuhekielissäsi
elative yleispuhekielestäsi yleispuhekielistäsi
illative yleispuhekieleesi yleispuhekieliisi
adessive yleispuhekielelläsi yleispuhekielilläsi
ablative yleispuhekieleltäsi yleispuhekieliltäsi
allative yleispuhekielellesi yleispuhekielillesi
essive yleispuhekielenäsi yleispuhekielinäsi
translative yleispuhekieleksesi yleispuhekieliksesi
instructive
abessive yleispuhekielettäsi yleispuhekielittäsi
comitative yleispuhekielinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yleispuhekielemme yleispuhekielemme
accusative nom. yleispuhekielemme yleispuhekielemme
gen. yleispuhekielemme
genitive yleispuhekielemme yleispuhekieltemme
yleispuhekieliemme
partitive yleispuhekieltämme yleispuhekieliämme
inessive yleispuhekielessämme yleispuhekielissämme
elative yleispuhekielestämme yleispuhekielistämme
illative yleispuhekieleemme yleispuhekieliimme
adessive yleispuhekielellämme yleispuhekielillämme
ablative yleispuhekieleltämme yleispuhekieliltämme
allative yleispuhekielellemme yleispuhekielillemme
essive yleispuhekielenämme yleispuhekielinämme
translative yleispuhekieleksemme yleispuhekieliksemme
instructive
abessive yleispuhekielettämme yleispuhekielittämme
comitative yleispuhekielinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yleispuhekielenne yleispuhekielenne
accusative nom. yleispuhekielenne yleispuhekielenne
gen. yleispuhekielenne
genitive yleispuhekielenne yleispuhekieltenne
yleispuhekielienne
partitive yleispuhekieltänne yleispuhekieliänne
inessive yleispuhekielessänne yleispuhekielissänne
elative yleispuhekielestänne yleispuhekielistänne
illative yleispuhekieleenne yleispuhekieliinne
adessive yleispuhekielellänne yleispuhekielillänne
ablative yleispuhekieleltänne yleispuhekieliltänne
allative yleispuhekielellenne yleispuhekielillenne
essive yleispuhekielenänne yleispuhekielinänne
translative yleispuhekieleksenne yleispuhekieliksenne
instructive
abessive yleispuhekielettänne yleispuhekielittänne
comitative yleispuhekielinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yleispuhekielensä yleispuhekielensä
accusative nom. yleispuhekielensä yleispuhekielensä
gen. yleispuhekielensä
genitive yleispuhekielensä yleispuhekieltensä
yleispuhekieliensä
partitive yleispuhekieltään
yleispuhekieltänsä
yleispuhekieliään
yleispuhekieliänsä
inessive yleispuhekielessään
yleispuhekielessänsä
yleispuhekielissään
yleispuhekielissänsä
elative yleispuhekielestään
yleispuhekielestänsä
yleispuhekielistään
yleispuhekielistänsä
illative yleispuhekieleensä yleispuhekieliinsä
adessive yleispuhekielellään
yleispuhekielellänsä
yleispuhekielillään
yleispuhekielillänsä
ablative yleispuhekieleltään
yleispuhekieleltänsä
yleispuhekieliltään
yleispuhekieliltänsä
allative yleispuhekielelleen
yleispuhekielellensä
yleispuhekielilleen
yleispuhekielillensä
essive yleispuhekielenään
yleispuhekielenänsä
yleispuhekielinään
yleispuhekielinänsä
translative yleispuhekielekseen
yleispuhekieleksensä
yleispuhekielikseen
yleispuhekieliksensä
instructive
abessive yleispuhekielettään
yleispuhekielettänsä
yleispuhekielittään
yleispuhekielittänsä
comitative yleispuhekielineen
yleispuhekielinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.